Mineraalipuuterineitsyt...

Taannoin, kun olin silmien punoituksen innostamien nettiopintojeni ansiosta jo ehtinyt innostua mineraalikosmetiikasta, ilokseni naapuriapteekissa eteeni sattui amerikkalainen mineraalipuuteri Youngblood. Puuteri kuullosti vastaukselta hartaisiin toiveisiini, sillä myyjän mukaan se oli saanut Suomen allergialiiton merkinkin.

Ihastuin ajatukseen ja ostin siltä seisomalta puuterin. Oli kallis, noin 50 euroa (hui!), mutta laadusta kannattaa maksaa, ajattelin. Kabukitupsutin siihen vielä päälle kirpaisi lisää kolmisen kymppiä.

Kotiin saavuttuani huomasin varsin pian, että puuteri sisälsi allergialiiton merkistä huolimatta harmillisesti joillekin iho-ongelmia tuottavaa bismuth oxychloridea, jopa niin, että sitä on kaikista aineista eniten puuteriseoksessa. Herkimmille oli siis tiedossa mm. aknea, punoitusta ja ihon kirvelyä, googletin. Harkitsin puuterin palauttamista vetoamalla jo olemassa oleviin yliherkkyyksiini, mutta kokeilunhalu vei voiton ja korkkasin lieriön jo samana iltana :)

12-vuotias tyttäreni oli innolla mukana puuterinpölläyttelyssä. Harja vähän pisteli iholla, sillä nettiohjeissa neuvotaan levittämään mineraalipuuteri iholle ikäänkuin kevyesti ihoon "survomalla". Iho kiilsi aika lailla puuterin ansiosta ja taisin levittää kokemattomana pölyä vähän turhan raskaalla kädelläkin, mutta muuten tuntu oli heti mukavan kevyt, ei maalattu. Tykkäsin tunnusta! Puuterin helmiäismäinen hohde sai kuitenkin suurentuneet ihohuokoset ikävästi korostumaan (luultavasti bismutin ansiota, se kun hohtaa) ja pidemmän päälle Youngblood tuntui iholla vähän kuivalta, mutta ehkä se johtui huonosti kosteutetusta ihostani ja kömpelöstä harjankäyttelystä.

Yliherkkyyttä kun minulla on jo, jäin kuitenkin kaipaamaan bismutti-vapaata mineraalipuuteria, mutta alku mineraalimeikkien parissa oli muuten erittäin lupaava!

Ei kun lisää mineraaleja maailmalta kokeiluun...